Ja niin löysi muinainen eränkävijä pyytömailtaan paikan,

VILKAISU MENNEESEEN

Kuvat Aila Mäkisen ja Ensi Pääkkölän albumeista

Ja niin löysi muinainen eränkävijä pyytömailtaan paikan, jossa vuolas joki tarjosi
kulkureitin ja runsaasti kalaa. Vaaran lämmin eteläinen kylki kasvatti hyvän ohrasadon
ja jylhät tunturimaisemat rauhoittivat mielen. Tähän oli kasvava Alakyrön eli Raattaman kylä.


Luonto ruokki asukkejaan; vesistä sai kalaa ja metsistä riistaa. Kelpasivatpa saadut saaliit myös maksuvälineeksi.
	Poronhoito ja jatkuva paimennus veivät miehet metsiin pitkiksi ajoiksi.
Nuorena piti myös pojan suopunkiin tarttua ja pailakan luonto taltuttaa, jos meinasi isänsä jalanjälkiä kulkea.

Leivän lisän toivat myös lehmät ja lampaat. Ruoka eläimille hankittiin
luonnonniityiltä, jotka sijaitsivat suurilla soilla ja jokien rantamailla
pitkienkin matkojen päässä kylästä. Vainioilla kasvoi ohra ja peruna.
Marjoja kerättiin kotitarpeiksi.

Koulutustakaan ei unohdettu;
talkoilla nousi talo kiertokoulujen
ja myöhemmin kansakoulun pitopaikaksi.

Sota vei miehet rintamalle. Kotitilat jäivät naisten, lasten ja
vanhusten hoidettavaksi. Rintamamiesten huoli kotiväen
toimeentulosta voitti huolen heidän omasta kohtalostaan;
moni ei koskaan palannutkaan. Sotaa pakoon oli kylästäkin
lähdettävä. Matka vei Muonion kautta Ruotsiin Vilhelminan ja
Dorotean kaupunkeihin. Useita evakkoja, pääasiassa lapsia,
menehtyi raskaalla evakkotaipaleella. Lapin suuresta tuhosta
huolimatta kotiin palanneet evakot löysivät kylänsä polttamattomana.

Sodan jälkeiset savotat ja uitot
toivat kyläläisille tuiki tarpeellista
lisäansiota. Savotat keräsivät myös
tulokkaita, joista jäi uusia asukkaita
kylään kohdattuaan elämänsä
rakkauden tai muuten vain
mieltyessään seutuun.

Kylä sai tien silloisen pääministerin Urho Kekkosen
myötävaikutuksella v. 1955. Entisen yksinäisyydessä omaa elämäänsä viettäneen kylän elämä helpottui ja monipuolistui. Tie kehitykselle oli auki.

PALUU ALKUUN

Paluu takaisin pääsivulle